Tänään me käytiin metsäretkellä. Kierrettiin muutaman poikasen kanssa hiekkakuoppa ympäri. Ja vähän kuvailin siinä matkalla. Kahdelle nuorimmalle tuli jotain riitaa ja nuorin jäi jälkeen joukosta. Jäin sitä odottelemaan ja juteltiin vähän aikaa. Kohta se taas kirmasi muiden perässä täyttä vauhtia. Mietin miten usein elämässä hankaluuksien tullessa askel alkaa painaa. Ja miten paljon auttaa, että joku jää odottamaan. Kuuntelee hetken ja kulkee rinnalla. Tulee tunne ettei ole yksin kantamassa elämän taakaa. Hyvä on se raamatun sana:
[ Gal. 6:2] 2. Kantakaa toistenne kuormia, ja niin te täytätte Kristuksen lain.
