Tänään olen kiitollinen siitä, että sain aikaa lukea ja kirjoittaa. Luin kirjan ja kirjoitin muutaman runon. Taas se kynnys mikä oli syntynyt tauon jälkeen, on ylitetty. Perheenäitinä ei ole itsestään selvyys, että löytyy aikaa ja tilaa kirjoittaa. Varsinkaan silloin, kun luovuus tuntuu olevan hukassa. Tarvitaan hetki hiljaisuutta ennen kun mitään alkaa syntyä. Puhtaan paperin kammo kasvaa aina suuremmaksi, kun pitää pitkiä taukoja kirjoittamisessa. Tulee ajatuksia, jos en osaakkaan enää…Raamatussa on lupaus siitä , että jos etsin ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen tahtoaan niin kaikki muukin meille annetaan. Olen huomannut tämän olevan totta. Viettäessäni hetken rukouksessa saan joskus ikäänkuin nähdä Jeesuksen kasvot. Tunnen tai vaistoan hänen mielialansa. Tänään hän oli onnellinen. Onnellinen siitä, että heti aamusta minulla oli aikaa kohdata hänet. Ei vain pikainen houkaus tai äkkiä yksi luku raamatusta. Vaan todellinen halu kohdata Häntä. Ja siinä hän oli, aivan minua lähellä. Taas hän avasi lukkoni. Antoi energiaa kaikkeen tarpeelliseen. Tämä on ollut hyvä päivä 🙂
