Kesälomat menivät ja arki on palannut. Loman mukana menivät myös kiireettömyys ja hyvät yöunet. Niitä tulee ikävä!Ulkona on harmaata ja satelee.Eilen sain sentään nurmikon leikattua ja aurinko paistoi niin, että sain hien pintaan. Uneton esikoinen oli poissa, mutta nuorimmaisella oli kurkku kipeä yöllä. Sitä sitten hoideltiin. Valon välähdyksinä harmaana päivänä olivat; 1. Äiti joka auttaa arjessa silloin ,kun pitäisi olla kahdessa paikkaa yhtä aikaa. Kivi vierähti sydämeltä. Huoh! 2. Ruohonleikkuri. Kuntosali omasta takaa. 3. Viimeisenä ,ehkä isoin juttu ; Rukous, miettiessäni siinnä mitä tekisin tai kenen puolesta rukoilisin mielessäni alkoivat kuulua laulun sanat biisistä, Little longer.
Se muistutti minua siitä ettei ole tärkeämpää asiaa, kuin rakastaa Jumalaa. Antaa aikaani hänelle ja hän vaikuttaa minussa tahtomista ja tekemistä. Se ettei ole pakko, antaa väsyneelle voimaa taas tehdä jotain. Ainakin sen mitä on tarpeellista.